Anna-Kaisa Ikosen lähettää pullopostin Itämerelle: "On fiksua itsekkyyttä suojella suojelijaansa"

Pulloposti on Centrum Balticumin Itämeren alueen kehitykseen keskittyvä kolumnisarja.

Itämeri on aina ollut meille suomalaisille sekä suoja että silta. Rannikkoseuduilla tämä tunnetaan erityisen vahvasti, mutta sama suoja ja silta kantaa myös meitä sisämaan vesiin tottuneita asukkaita. Itämeren luomaa merisiltaa pitkin olemme vuosisadat olleet yhteydessä naapurimaihimme ja muualle Eurooppaan. Se on tuonut ja tuo meille vaurautta ja turvaa.

Muuttuneessa maailmanpoliittisessa tilanteessa Itämeren asema suojan tuojana on entisestään korostunut. Tämä on huomioitu monella tavalla myös hallitusohjelmassamme, jossa painotetaan muun muassa Itämeren merkitystä elintärkeiden kuljetusten, tietoliikenteen ja sähkönsaannin turvaamisessa. Nato-jäsenyyden myötä sotilaallinen yhteistyö Itämeren ja arktisen alueen Nato-maiden kanssa vahvistuu.

Itämeren talousvoima korostuu rannikkokunnissa. Perinteisesti kalastus, satamat ja kuljetus ovat luoneet toimeliaisuutta alueille. Virikkeellinen meriympäristö myös tarjoaa kuntalaisille ainutlaatuisia mahdollisuuksia virkistäytymiseen ja vapaa-ajan viettoon, ja rantamaisemat houkuttelevat matkailijoita. Tämä lisää osaltaan rannikkoseutujen vetovoimaa.

Nykyisin merituulet puhkuvat uutta voimaa etenkin rannikkokunnille tuulivoiman kasvun myötä. Tätä kehitystä pyrimme hallituksessa myös vahvistamaan.

Hallitusohjelman mukaisesti määritämme kunnianhimoisen tavoitteen merituulivoiman kapasiteetille vuonna 2035 ja luomme Suomelle kilpailuedun suhteessa Itämeren maihin, jotta suuret merituulihankkeet kytketään tuottamaan energiaa Suomen teollisuudelle ja kotitalouksille. Marraskuussa valtioneuvosto teki periaatepäätöksen huutokauppamenettelyn käynnistämisestä viidellä Suomen yleisellä vesialueilla sijaitsevalla merituulivoima-alueella.

Pidän tärkeänä, että Suomen kunnilla on jatkossakin vahvat kannusteet sijoittaa vihreän siirtymän kehitykseen. Nämä investoinnit kantavat pitkälle tulevaan ja kehittävät kuntien tulevaisuuden elinvoimaa. Parhaillaan valmisteilla olevassa kuntien valtionosuusjärjestelmän uudistuksessa yhtenä tärkeänä periaatteena on, että kuntien alueella syntyvistä verotuloista jäisi mahdollisimman suuri osa niiden omaan käyttöön, toki kuntien välinen rahoituksen tasapaino huomioiden.

Luonto, ihminen ja ihmisen toimeentulo sekä hyvinvointi ovat kaikki kiinteässä suhteessa toisiinsa. Pidän luonnonsuojelua itseisarvona, mutta suojelu on toisaalta myös hyvinvointimme kehityksen edellytys.

Meidän on suojeltava sitä, mikä suojelee ja vahvistaa meitä. Itämeren asema elinvoiman ja hyvinvoinnin lähteenä myös korostaa sen suojelun merkitystä. Huonovointinen ei kykene pitämään huolta muista. Tämän vuoksi kunnilla on vastuu – mutta toisaalta myös kannuste – edistää kestävää kehitystä ja toimia aktiivisesti ympäristönsuojelun puolesta, sijaitsi kunta missä päin Suomea hyvänsä. Itämeren ylläpitäminen puhtaana ja terveenä on sekin suora investointi kuntien ja kuntalaisten hyvinvointiin. Onkin hienoa, miten esimerkiksi rannikkokaupungit ymmärtävät meren merkityksen kaupunkinsa ja kaupunkilaistensa hyvinvoinnille.

Hallitus toimii omalta osaltaan merien puolesta muun muassa jatkamalla Saaristomeri-ohjelmaa ja parantamalla vaikuttavuutta Itämeren, erityisesti Saaristomeren, suojelutoimien kohdentamisessa. Saaristomeren valuma-alueen alkutuotannossa ja ympäristöluvituksessa kiinnitetään huomiota ravinnepäästöjen vähenemiseen.

Itämeri on enemmän kuin pelkkä meri; se on sydän, joka pumppaa kukoistusta myös Suomen kuntiin. Kuntien ja päättäjien tulisikin nähdä meri voimavarana, joka vaatii yhteistä huolenpitoa. Vain näin voimme taata, että tulevat sukupolvet voivat nauttia puhtaasta ja elinvoimaisesta Itämerestä, joka on sekä taloudellisesti tuottoisa että ekologisesti kestävä. Siksi kannattaa ajatella, että merten suojelu on myös oman arkensa ja tulevaisuutensa suojelua.

Lue Anna-Kaisan kolumni täältä: On fiksua itsekkyyttä suojella suojelijaansa