Kriittinen puheenvuoro julkisesta johtamisesta

Blogi Verkkouutisissa 24.11.2017

Mitä me johdamme, kun johdamme julkishallintoa? Miten tavoittelemamme johtamisen ideaali toteutuu käytännössä?

Riippumatta hallituskokoonpanosta, kun katso mitä tahansa uutta maan hallitusta. Se haluaa kertoa tekevänsä täyskäännöksen, saavansa aikaan jotain uutta ja isoa. Se ottaa pesäeron edelliseen hallitukseen ja aloittaa alusta. On hienoa, että on kipinää ja kunnianhimoa, mutta samaan aikaan isossa kuvassa voidaan kysyä, miten käy ennustettavuuden, pitkäjänteisyyden, jatkuvuuden? Eikö yhteiskuntamme juuri nyt tarvitse yhteistä kauaskatseista visiota, joka kantaa yli hallituskausien?

Käytämme valtavasti aikaa hallinnon rakenteiden pohdintaan ja uudistamiseen. Korjaamme vuodesta toiseen rakenteita, kun pitäisi miettiä sisältöjä; mistä vaikuttavuus syntyy, mihin fokusoimme tekemisemme, miten uudistamme tekemisen tapoja? Laatikoita vaan on helpompi hallita kuin kompleksista todellisuutta.

Kerromme johtavamme. Professori Mats Alvesoninmukaan kun meiltä johtajilta kysytään, mitä johtaminen tarkoittaa, kerromme työskentelevämme strategioiden, ihmisten kehittämisen, arvojen, visioiden ja yrityskulttuurin parissa. Kun edelleen kysytään, mitä teemme käytännössä, toteamme istuvamme kokouksissa ja hallinoivamme budjetteja, henkilöstöasioita ja raportointia. Ja kun meiltä sitten uudelleen kysytään johtamisesta, toteamme, ettei meillä oikeastaan olekaan aikaa siihen.

Korostamme julkisen johtamisen julkisuutta ja avoimuutta, mutta emme ole kaikin osin oppineet elämään sen mukanaan tuomien paineiden keskellä. Kun kaikkea pitäisi kommentoida hetitässänyt, poliitikot monesti agressivoituvat ja virkamiehet muuttuvat varovaisiksi. Avoimuus on oikea tie, mutta sen keskellä on opittava kestämään keskeneräisyyttä.
Vannomme julkisen hallinnan, alustatalouden ja osallisuuden nimiin ja kerromme byrokratian ja hierarkioiden ajan olevan ohi, mutta kiireessä tulemme hallinnoineeksi itsestämme sivuun sen mahdollistavan johtajan, joka toisessa tilanteessa voisi saada johdettavansa kukkimaan.

Periaate johtajan huoneen avoimesta ovesta ei auta yhtään, jos sisällä ei ole ketään.
Johtaja, milloin viimeksi pysähdyit katsomaan, mihin aikasi kuluu?

Hallinnon ja johtamisen arjessa on kaikkiaan paljon kvasitekemistä, kun lopulta se, mitä johtajalta kaivataan, on kannustavaa ja innostavaa läsnäoloa ja yhteistä suuntaa. Varsinkin kun se, millä hyvää hallintoa tänä päivänä kuvataan on ketteryys, mahdollistavuus, vaikuttavuus, jopa merkityksellisyys.

Näitä asioita mietin viime viikolla, kun hallinnon ja kuntatutkimuksen tiedepäivät käsitteli julkisen johtamisen seuraavia 100 vuotta. Tiedeväki puhui niin arvopohjaisuudesta kuin tekoälyn ja robottien tuomista mahdollisuuksista. Käytettiin monta puheenvuoroa, joiden toivoisi kuuluvan laajemminkin yhteiskunnassa.

Tutkimus voi auttaa hallintoa ja johtamista uudistumaan, jotta se tuottaa meille yhtä hyvän Suomen myös seuraavaksi sadaksi vuodeksi. Parhaimmillaan tutkimus voi auttaa hallintoa löytämään perille kauan samoillussa hallinnonuudistusten metsässä, ymmärtämään kompleksista maailmaa ja sen ilkeitä ongelmia paremmin sekä synnyttämään dialogia yli siilojen vaikuttavien ratkaisujen löytämiseksi.

Professori Markku Sotarauta haastoi viime viikolla eräässä toisessa tilaisuudessa katsomaan tämän päivän ekosysteemeissä tapahtuvaa johtamista ei vain päätöksentekijän kautta vaan päätöksentekoketjujen ja -verkostojen kautta. Miten moni jonkun yksittäisen toimijan nimiinsä ottama päätös lopulta onkaan saanut alkunsa jonkun tutkimuksen havainnosta. Tätä on vaikea todentaa, mutta väitän, että se on tutkimuksen vaikuttavuutta parhaimmillaan. Tutkijoina tekemämme tutkimus on osa toteutuvaa julkista johtamista ja sen katalysaattori.

Olkoon tämä blogi yhteinen haaste meille kaikille niin julkisen johtamisen kuin tutkimuksenkin puolella. Vaikka suomalainen julkishallinto on monella mittarilla maailman huipputasoa, mekin voimme kehittyä. Omaa johtamista on hyvä aika ajoin arvioida: Teemmekö oikeita asioita? Toimimmeko vaikuttavasti? Luommeko johtajina johdettavillemme edellytykset onnistua? Mitä voisimme tehdä paremmin? Julkinen johtaminen ei lopulta ole rakettitiedettä, vaan arkisimmillaan tietoon ja välittämiseen perustuvaa yhteisten asioiden hoitoa.