Vakava huoli kuntien investointikyvystä ja uusista katkoskohdista palveluihin - kyse ei ole vain sotesta!

Kokoomuksen varapuheenjohtaja varoittaa sote-uudistuksen merkittävistä sivuvaikutuksista.

Suomalainen monialaisten kuntien järjestelmä on kansainvälisestikin erityinen. Maassamme kunnat vastaavat hyvin laajasti ihmisten arkea koskevista kysymyksistä. Kokoomuksen varapuheenjohtaja, kansanedustaja ja Tampereen kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Anna-Kaisa Ikonen arvioi, että suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa voisi kutsua hyvinvointikunnaksi kuntien keskeisen roolin vuoksi.

”Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus on romuttamassa tämän kokonaisuuden, kun sote- ja pelastustoimi siirtyvät maakuntien hoidettavaksi. Näin ollaan tekemässä siitä huolimatta, ettei tälläkään uudistuksella saada saada riittäviä harteita kaikkialle, vaan osa alueista jää heikoiksi ja lisäksi päätöksenteko etääntyy yhä kauemmas ihmisistä.” Ikonen huolehtii.

Ikonen ihmettelee, että nykyjärjestelmästä luopumisesta on käyty yllättävän vähän keskustelua. Esiin on nostettu vain nykyjärjestelmän epäkohtia, vaikka siitä on ollut selkeitä hyötyjä, kun ihmiset on voitu kohdata kokonaisvaltaisesti, ei vain tietyn hallinnonalan asiakkaina. 

”Jos sote-uudistus toteutuu, samalla tulee puhua siitä, mitä tapahtuu jäljelle jääville kunnille. Siinä missä sosiaali- ja terveydenhuollon perus- ja erikoistason integraatiota saadaan vietyä eteenpäin, uudistus synnyttää uusia katkoskohtia palveluihin ja murtaa integraation muihin kunnallisiin palveluihin.” Ikonen huomauttaa. 

”Yksi huolta herättänyt asia on ollut koulukuraattorien ja -psykologien siirto maakuntiin, vaikka heidän työssään korostuu yhteys kouluarkeen. Esimerkiksi nuorten syrjäytymisen ehkäisyssä tulisi ennemminkin purkaa rajoja neuvolan, päivähoidon, koulun, kouluterveydenhuollon ja lastensuojelun yhteistyöltä, ei etäännyttää niitä entistä kauemmas.” Ikonen toteaa ja jatkaa: ”Myöskään vanhuksia ei pidä nähdä vain soten kautta hoivan kohteina, vaan hyvän ikääntymisen ja toimintakyvyn säilymisen kannalta keskeisessä roolissa ovat mm. esteettömän kaupunkiympäristön kehittäminen ja liikkumis- ja muiden vapaa-ajan mahdollisuuksien tarjoaminen. Nämäkin ulottuvuudet ovat uudistuksessa eriytymässä eri käsiin.”

Sote-uudistus lähtee siitä, että turvataan riittävät resurssit sote-tehtävien hoitamiseen, mutta on kriittisen tärkeää huolehtia myös siitä, että kunnat pystyvät hoitamaan jäljelle jäävät tehtävänsä, joita ovat mm. varhaiskasvatus, perusopetus, hyvinvoinnin edistäminen, kulttuuri ja liikunta, asuinympäristön kehittäminen ja elinvoimatehtävät. Haasteena on lisäksi se, että uudistus vie puolet kuntien tuloista, mutta jättää velat, jolloin kuntien rahoitus- ja investointikyky vaarantuu.

”Miten käy sivistystehtävien? Kuka jatkossa vastaa elinvoimainvestoinneista? Kyse ei ole vain sotesta!” Ikonen muistuttaa ja haastaa hallituksen arvioimaan uudistuksen vaikutuksia nykyistä laajemmasta näkökulmasta.